Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Espoon maanpuolustusnaisia Porkkalan parenteesilla

Lisätty 31.05.2018

Ryhmä Espoon maanpuolustusnaisia vieraili Inkoon Degerbyssä ja Siuntiossa Sjundbyn linnassa 19.5.2018. Porkkalan vuokrakauden 1944-56 vaikutus näkyy edelleen alueen historiassa, rakennuksissa ja maastossa. Retkemme onnistui erinomaisesti tälle keväälle tyypillisessä toukokuun säässä. Kiitokset Hannele Helikallio-Maliselle retken, opastusten ja lounaan järjestelyistä.

Degerbyn Igor
Päivämme alkoi vuonna 1997 avatussa Degerbyn Igor-museossa. Porkkalan vuokrakauden ajalta ilmenee edelleenkin uusia tarinoita ja kuvia, ja kiinnostus aikakauteen on viimeisten vuosikymmenien aikana kasvanut. Museon vaihtelevista näyttelyistä tämänvuotisessa keskitytään mm. tukikohdan asukkaiden elämään Porkkalassa, miltä alue näytti vuokrakauden aikana ja paikallisten kertomuksiin talvisodan jälkeisestä ajasta. Porkkalan tukikohdassa syntyneiden lapsien synnyinpaikaksi merkittiin Leningradin piiri, Porkkala-Udd. Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi vuokrattu alue oli 1000 km2 suuruinen, itäreunaltaan vain 20 km etäisyydellä Helsingin keskustasta. Linnoitettuna, raskaasti aseistettuna ja asutettuna se oli uhka Suomen itsenäisyydelle yli vuosikymmenen ajan. Vuokra-alueeksi haluttiin nimenomaan Porkkala strategisista syistä. Tukikohdan tarpeellisuutta perusteltiin mm. Leningradin turvallisuudella. Degerbyläisten ja muiden porkkalaisten paluumuuton mahdollistuessa ja rajapuomien auetessa tammikuussa 1956 näkymät olivat karut, mutta entisten kotikontujen uudelleenrakentaminen alkoi heti.

Mutta kuka oli Igor? Venäläinen sotavanki Degerbyläisellä maatilalla 1940-luvun sotavuosina. Igor oli tilalla ilmeisen pidetty henkilö ja viihtyi niin hyvin että lähdön tullessa vuolaasti itki.

Kuva: Porkkalan tunneli oli Helsingin ja Turun välisen rantaradan osa jossa ikkunat peitettiin peltilevyillä, kansan kutsumana ’maailman pisin rautatietunneli’. Jokaisesta junasta piti maksaa korvaus ja veturit piti vaihtaa venäläisiksi läpikulun ajaksi.
 
Vuosisataista historiaa Sjundbyn linnassa
Vierailimme Siuntion linnoista toisessa, Sjundbyn linnassa. Keskiaikainen kivilinna on yksityisomistuksessa Adlercreutzin suvulla ja nykyään Suomen vanhin edelleen asumiskäytössä oleva linna. Linnan historiaan kuuluvat mm. Hornin ja Tottin suvut, Kaarina Maununtyttären tytär Sigrid sekä linnassa aikaa viettänyt Helene Schjerfbeck. Mainitsematta ei voi jättää Aleksis Kiveä (oikealta nimeltään Stenvall) ja hänestä Siuntiossa huolehtinutta Charlotta Lönnqvistiä, joka asui kartanon mailla olevassa Fanjunkarsin sotilastorpassa. Jo Kiven elinaikana Stenvallien ja Adlercreutzien sukuyhteydestä liikkuivat sitkeät huhut. Porkkalan vuokra-aika jätti jälkensä myös linnan alueelle. Selvimmin se näkyy erään ulkorakennuksen seinillä edelleen luettavissa olevasta venäjänkielistä tekstistä jossa ohjeistettiin neuvostoarmeijan sotilaita. Sotilassaappaissa pää kainalossa kulkevaa kummitusta emme nähneet.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Opastuskierroksella Sjundbyn linnassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Linnansalissa on purjekatto

 

Teksti ja kuvat Sanna Hänninen